Expert Review Yo Imposible

Expert Review: ‘Yo, Imposible’

Intersex representation in cinema has been practically non-existent, until the turn of the millennium.

Canon intersex portrayal is still rare so I get easily carried away if I discover any cultural product narrating an intersex person’s story. Not every story makes me feel I get the representation I deserve, though.

Intersex is an umbrella term for all the variations connected to reproductive or sex anatomy. There are literally dozens of these bodily variations and it’s pretty fascinating, they can be located on our internal organs, chromosomes, hormones or genitals.

Being intersex is like smashing the gender binary involuntarily – that’s because it’s something we are born with. (I personally also choose to smash it.)

Being Impossible is a grim take on being intersex, making a point in a way that can be triggering for intersex people who have gone through unnecessary medical interventions, combined with shame and secrecy. The film is picturing physical pain in a way that made me have a hard time watching it because of the weird sexualised undertone.

The societal expectations on a woman’s body being capable and available for penetrative hetero sex are hurting Ariel, the main character of the film.

Being Impossible helps spread the awareness of these damaging procedures.

At the end the film offers a mild relief via Ariel’s self-discovery and a glimpse of healing sapphic love. Intersex rights are a a human rights issue. Stop the pain!

Aikku Meura is a museum worker and an intersex activist in Helsinki, Finland

Intersukupuolisuuden edustus elokuvissa on ollut lähestulkoon olematonta vuosituhannen vaihteeseen saakka.

Kaanoninen intersukupuolisuuden kuvaus on edelleen harvinaista, joten innostun helposti uusista kulttuurituotannoista, joissa kerrotaan intersukupuolisen henkilön tarina. Kaikki tarinat eivät saa minua tuntemaan saavani representaation, jonka ansaitsen, mutta intersukupuolisuus onkin yläkäsite kaikille lisääntymis- tai sukupuolianatomian muodoille. Näitä kehon variaatioita on tusinoittain ja se on todella kiehtovaa. Ne voivat sijaita sisäelimissä, kromosomeissa, hormoneissa tai sukuelimissä.

Intersukupuolisena oleminen on kuin sukupuolen binäärisyyden hajottamista tahattomasti – johtuen siitä, että se on synnynnäistä. (Minä henkilökohtaisesti valitsen myös sen hajottamisen.)

’Yo Imposible’ on synkkä tulkinta intersukupuolisena olemista. Sen tapa käsitellä intersukupuolisuutta saattaa toimia post-traumaattisten tunteiden laukaisijana intersukupuolisille henkilöille, jotka ovat käyneet läpi turhia lääketieteellisiä toimenpiteitä, joihin yhdistyy häpeä ja salailu. Elokuva kuvaa fyysistä kipua tavalla, jota on vaikea katsella sen kummallisen seksualisoivan pohjavireen takia. Yhteiskunnalliset odotukset, jossa naisen keho on kykenevä ja käytettävissä heteroseksuaaliseen yhdyntään, satuttaa Arielia, elokuvan päähenkilöä.

’Yo Imposible’ auttaa levittämään tietoisuuttaa näistä vahingoittavista toimenpiteistä.

Elokuvan loppu tarjoaa kevyen helpotuksen Arielin itsensä löytämisen kautta ja välähdyksen parantavasta naisten välisestä rakkaudesta. Intersukupuolisten oikeudet ovat ihmisoikeuskysymys. Lopettakaa kipu!

Aikku Meura on helsinkiläinen museotyöntekijä ja intersukupuolinen aktivisti.

La representación intersexual en el cine ha sido prácticamente inexistente, hasta el advenimiento del milenio.

Cómo canon sigue siendo poco común, así que me emociono fácilmente si descubro algún producto cultural que narra la historia de una persona intersexual. Sin embargo, no todas las historias me hacen sentir que tengo la representación que merezco.

Intersexualidad es un término genérico para todas las variaciones relacionadas con la anatomía reproductiva o sexual. Hay literalmente docenas de estas variaciones corporales y es fascinante. Pueden ubicarse en nuestros órganos internos, cromosomas, hormonas o genitales. Ser intersexual es como romper el binario de género involuntariamente, porque es algo con lo que nacemos (yo personalmente también elijo romperlo).

‘Yo imposible’ es una interpretación sombría de ser intersexual que puede desencadenar emociones a las personas intersexuales que han pasado por intervenciones médicas innecesarias, combinadas con vergüenza y secreto. La película muestra el dolor físico de una manera que me parecio díficil de ver por su extraño trasfondo sexualizado.

Las expectativas sociales de que el cuerpo de una mujer sea capaz y esté disponible para el sexo hetero con penetración están perjudicando a Ariel, el personaje principal de la película.

Ser imposible ayuda a difundir la conciencia sobre estos procedimientos dañinos.

Al final, la película ofrece un leve alivio a través del autodescubrimiento de Ariel y un destello de amor sáfico curativo. Los derechos intersexuales son una cuestión de derechos humanos. ¡Detengamos el dolor!

Aikku Meura es trabajadora de un museo y activista intersexual en Helsinki, Finlandia.

A representação da intersexualidade no cinema praticamente não existia, até a virada do milênio. A representação intersexual da Canon ainda é rara, então eu me empolgo facilmente ao descobrir qualquer produto cultural que narre a história de uma pessoa intersexual. No entanto, nem toda história me faz sentir que tenho a representação que mereço.

Intersexual é um termo genérico para todas as variações ligadas à anatomia reprodutiva ou sexual. Existem dezenas de variações corporais e é muito fascinante, elas podem estar localizadas em nossos órgãos internos, cromossomos, hormônios ou genitais. Ser intersexual quebra a classificação binária de sexo involuntariamente – pois nascemos assim. (Eu pessoalmente também escolho quebrá-la.)

Eu, Impossível é uma visão sombria de ser intersexual, mostrando um ponto de vista que pode ser um gatilho para pessoas intersexuais que passaram por intervenções médicas desnecessárias, combinadas com a vergonha e o sigilo.

O filme retrata a dor física de uma maneira que me dificultou assistir por causa do estranho tom sexualizado. As expectativas da sociedade sobre o corpo de uma mulher ser capaz e estar disponível para o sexo heterossexual com penetração estão prejudicando Ariel, a personagem principal do filme.

Eu, Impossível ajuda a disseminar a consciência sobre procedimentos que podem ser prejudiciais.

No final, o filme oferece um leve alívio com a autodescoberta de Ariel e um vislumbre do amor sáfico que cura. Os direitos dos intersexuais são uma questão de direitos humanos. Que pare a dor!

Aikku Meura é trabalhador de museu e ativista intersex em Helsinque, Finlândia

yo imposible
'Yo Imposible' (Venezuela, 2018)