Mantereet

Yksi varhaisimmista maissia koskevista, Suomeen kytkeytyvistä kirjallisista maininnoista on vuodelta 1750, jolloin luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija Pehr Kalm, Turun kuninkaallisen akatemian professori, mainitsee kasvin kirjoituksissaan. Palattuaan Pohjois-Amerikasta vuonna 1751 Kalm toi mukanaan hyötykasvien siemeniä. Myöhemmin Kalm ryhtyi myös kokeilemaan maissin viljelyä Turussa. Kirjoituksissaan hän kuvaa hämmästystään nähdessään Pohjois-Amerikassa silmänkantamattomiin jatkuvia maissipeltoja.

Pablo Neruda kirjoittaa runossaan Ode to Maize, että maissinjyvä on Amerikan maantiede. Hänen kuvauksessaan jyvästä versoo kokonainen manner, kunnes sen avarat maat täyttävät vaahtoavan meren. Maissin matkasta halki maiden ja mantujen aukeaakin lähtöpiste Amerikan tarkastelulle: manner, jota muokkaavat toisiinsa limittyvät etniset, kielelliset, historialliset, poliittiset, luonnontieteelliset ja maantieteelliset realiteetit. Kun maissi levisi Amerikan ulkopuolelle ja sai uusia kulttuurisia merkityksiä, siitä kehittyi myös tapa hahmottaa, miten lajit, ihmiset ja ideat liikkuvat sekä kuinka alueen identiteetti alati muotoutuu näiden liikkeiden myötä.

Myös elokuva vaeltaa ja ylittää rajoja kantaen mukanaan kieliä, muistoja, menneisyyksiä ja maailmankatsomuksia. Matkallaan se elää katseissa, asettuu toisin ja saa uusia merkityksiä.

Juuri tämä maissin ja elokuvan välinen rinnakkaisuus – kyky kantaa perintöä ja punoa yhteyksiä – viitoitti valintojani rakentaessani 21. kertaa järjestettävän Cinemaissín elokuvaohjelmistoa sellaiseksi kuin se on.

Tämän vuoden teema on Mantereet, ja se tarkastelee elokuvaa eri alueiden, kielten, etnisten ryhmien ja maisemien kautta. Ohjelmistossa liikutaan Amerikan halki ja sen rajojen ulkopuolelle. Maissi näyttäytyy siinä yhä elävänä tähtikarttana, jossa risteävät muisti, muuttoliike, ekologia, kielten lähentyminen, taiteelliset vaikutteet sekä kulttuurinen vaihto. Ohjelmisto kutsuu suomalaisen yleisön kokemaan elokuvan tilana, jossa käsitystä alueesta jatkuvasti haastetaan, suhteutetaan ja uudelleenmääritellään.

Nämä elokuvat liikkuvat todellisten ympäristöjen ja kuviteltujen maailmojen välillä paljastaen yhteyksiä, jotka geopoliittiset rajat usein peittävät näkyvistä. Taide-elokuvan, pohdiskelevan dokumentin, kokeellisen elokuvan ja elokuvaesseen kautta valikoima jäljittää yllättäviä yhtymäkohtia alkuperäiskansojen todellisuuksien, kapitalismin, kolonialismin, kansanmurhan, runollisen ajattelun, kielten ja identiteettien rajapintojen, ekologisten murrosten sekä luovan tiedon kierron välillä.

Ohjelmiston elokuvat käyvät vuoropuhelua useilla eri kielillä: nengee, tongo, aymara, guyanan- ja kanadanranska, mennoniittojen alasaksa, portugali, arabia, espanja, farsi, englanti, japani ja islanti. Samalla olemme halunneet antaa näkyvyyttä mahdollisimman laajalle alueelliselle kirjolle, kuten Guatemalalle, Surinamelle, Palestiinalle, Uruguaylle, Bolivialle, Kolumbialle, Chilelle, Atikameksheng Anishnawbekille, Brasilialle, Québecille ja Meksikolle.

Valikoima ulottuu yli vuosikymmenten ja tuo yhteen eri sukupolvien elokuvantekijöitä. Vakiintuneiden ja vaikutusvaltaisten nimien, kuten Pablo Perelmanin, Patricio Guzmánin, Carlos Reygadasin, Aki Kaurismäen ja Óscar Catacoran rinnalla nähdään nykyelokuvan elinvoimaisia ääniä, kuten Ana Vaz, Darlene Naponse, Alê Abreu, Irene Gómez Emilsson ja Sebastián Mayayo. Tässä kokonaisuudessa myös elokuvahistoria hahmottuu elävänä ja muuttuvana kenttänä.

Tänä vuonna avaamme lisäksi uuden luvun festivaalin historiassa: ensimmäistä kertaa myönnettävän Pohjoismaissi-palkinnon. Kyseessä on kuratoriaalinen tunnustus elokuvalle, jonka poikkeuksellinen toteutus ilmentää festivaalin arvoja ja elokuvallista näkemystä.

Ylpeänä esitämme 18 pitkää elokuvaa, joita nähdään valkokankailla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Karkkilassa, Oulussa ja Utsjoella. Lisäksi kaksi erikoisnäytöstä vie ohjelmiston Meksikon Guadalajaraan.

Ode to Maize kätkee sisäänsä kiehtovan ajatuksen. Nerudan runossa maissi itsessään saa alueet avartumaan, ja tämä vertauskuva kaikuu vahvasti myös Cinemaissín synnyssä. Siinä missä Pehr Kalm seurasi meren yli kulkevaa maissinjyvää, Neruda näki samassa jyvässä kokonaisen mantereen avaruuden. Festivaalimme ohjelmisto syntyy juuri näiden liikkeiden risteyskohdassa: peninkulmittain kuvankylvämiä vainioita, peninkulmittain elämän kantimia.

Esitämme Latinalaisen Amerikan elokuvaa Suomessa ja suomalaista elokuvaa Latinalaisessa Amerikassa. Tuomme ensi-iltoihin pohjoisamerikkalaisia, eurooppalaisia, pohjoismaisia ja suomalaisia elokuvia. Yli kahden vuosikymmenen ajan festivaalia on rakentanut Helsingin latinalaisamerikkalainen diaspora, joka on löytänyt oman suomalaisuutensa jatkuvan vuoropuhelun, kulttuurivaihdon ja aikamme elokuvakeskusteluun osallistumisen myötä.

Tämän vuoden Cinemaissí on omistettu Patricio Guzmánille (1941–2026), hänen elämälleen sekä elämäntyölleen. Guzmánin eettiselle näkemykselle ja runolliselle herkkyydelle on erityinen tarve meidän ajassamme – geopoliittisessa todellisuudessa, jota määrittävät disinformaatio, sensuuri ja maailman aliedustettujen kansojen raaka tuhoaminen.

Pysähdy siis hetkeksi, ota popcornia ja astu elokuvien mantereille.

Daniel Malpikka
Taiteellinen johtaja